Se valo, jonka näin oli himmeä, silti se minut sokaisi On maailmani nyt sysimusta, en taivaan sineen yllä
On turhaa toivoa rukoilla, koska ihminen itsensä tuhoaa Pian ei näe ihminen toista, ihmistä pystyssä kulkevaa
Näin ollen jaamme kohtalomme – tuhota saa puolestamme Uudelleenrakentaa tän tunteettoman maan Synnin portit taas avaamme – tuhota saa puolestamme Uudelleenkansoittaa tän katkeruuden maan
Tulin sokeaksi totuudelle, kuuroksi valheille Nyt puhun järkeä mutta ääneni ei kuulu
Saatana!
Täten julistan alkaneeksi, tuhon täydellisen ihmiskunnan Kun ihmisen mieli on musta, se kaiken elämän myrkyttää